Hylkiöt

Kun avaan suuni
se surina kuuluu taas
jonka kuulisin muuten vain päässäni
en saisi avata suutani
en saisi jakaa sitä toisille
ei saa levittää petturuutta

Eihän kukaan tahdo rakastaa
sitä joka kulkee ja valittaa
kukaan ei pysty välittämään
sanovat:
petturi, itsensä kiduttaja

Me olemme niin tässä
omissa päätöksissämme
emme haista lihamme mätää
ruumiiden, raatojen
elävien kuolleiden hajun keskellä

Avaan suuni
heinäsirkat pääsevät ulos
vankilasta
jossa niiden oli parempi
surina kuuluu taas

Heinäsirkkojen kultaisten
tulta syöksevien naamioiden takana
on vain omat kasvomme

Ne viljelevät lisää ruumiita
jotta emme haistaisi itseämme
ettemme laskisi lukuamme

Puutarha...

Mitä me oikein luulemme olevamme
kun syömme ja käytämme
Orjuutamme itseämme
ja toisia
kanssaihmisiä
Ihmisiä
On ironista myöntää
mutta vain me pystymme tähän

Meillä on jonkinlainen sosiaalinen velvoite
pettää
ja tulla petetyksi

Ystävänpäivä..?

...Suitsukkeesta jonka sytytin
kantautuu miellyttävä tuoksu
Se auttaa minut unohtamaan
hetkeksi
Kunnes sydämeni alkaa lyömään
liian kofeiinin vaikutuksesta kovempaa
Tajuan olevani tässä
Palaan itämaiden palatseista
sohvalleni
Muistan
ettei kukaan rakkaistani ole hyljännyt minua
Olen onnellinen
Löydän oman palatsini
Menen paskalle...

Kooma...

Joku sanoi minulle.. että masentuneet ihmiset nukkuvat paljon... Mutta ehkä kysymys on vain unien aliarvioimisesta...

"...hän oli unohtanut, että elämä on ainoastaan sarja kuvia aivoissa eikä ole mitään eroa todellisuudesta syntyneiden ja unelmista kummunneiden kesken eikä mitään syytä arvostaa toisia toisten edelle."
-H.P. Lovecraft-
Hopea-avain (The Silver Key, 1929)...