On ollut pimeää jo vuosikausia
Kaupungin valot eivät riitä
Ihmiset eivät välitä
On kosteaa, mutta missään ei ole lähteitä
Ei sada
On vain sumua
Taivaalla lipuvat varjot ovat suojanamme
Ne eivät ole pilviä
Ihmisen viimeinen turva
Kun nousee tarpeeksi korkealle, ilma selkenee
Tähdet ovat muuttuneet
Niitä ei enää näy
Pohjoisessa näkyy vain aamutähti
Kirkkampi kuin mikään
Toiset eivät tahdo huomata sitä
Seison suuren laivan kannella
Katson suoraan valoon
Se ei sokaise minua
Tiedän että maailma häviää
Ihminen jää taakse
Se on väistämätöntä
"...Usko on luottamus siihen, mitä toivotaan, vakaumus asioista, mitkä eivät näy."
keskiviikkona, huhtikuuta 04, 2007
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)