skip to main | skip to sidebar

...sana

Lähinnä runomuotoista materiaalia

perjantai, toukokuu 06, 2005

Puutarha...

Mitä me oikein luulemme olevamme
kun syömme ja käytämme
Orjuutamme itseämme
ja toisia
kanssaihmisiä
Ihmisiä
On ironista myöntää
mutta vain me pystymme tähän

Meillä on jonkinlainen sosiaalinen velvoite
pettää
ja tulla petetyksi

Lähettänyt Arthur S. Rowan klo perjantai, toukokuu 06, 2005
Uudempi teksti Vanhempi viesti Etusivu

Blogiarkisto

  • ►  2009 (1)
    • ►  syyskuu (1)
      • Myrskylaulu
  • ►  2007 (3)
    • ►  syyskuu (1)
      • Kansakunnan Vapauttaja
    • ►  heinäkuu (1)
      • Puoliksi Kokonainen
    • ►  huhtikuu (1)
      • Kolmas ja viimeinen uni
  • ►  2006 (14)
    • ►  lokakuu (2)
      • Ensimmäinen synti
      • En ole unohtanut
    • ►  elokuu (2)
      • Turhuus
      • Ihminen
    • ►  heinäkuu (1)
      • Päätös
    • ►  kesäkuu (1)
      • Kertosäe
    • ►  toukokuu (2)
      • Testamentti
      • Jatkan
    • ►  maaliskuu (3)
      • Kuningatar
      • Puristus
      • En vain pysty
    • ►  tammikuu (3)
      • Uni
      • Tunnustus
      • Matkakertomus
  • ▼  2005 (15)
    • ►  joulukuu (4)
      • Necropolis
      • Pakenen
      • Joulukuu
      • Omatunto
    • ►  syyskuu (2)
      • Komedia
      • Kaava
    • ►  elokuu (1)
      • Pieniä ja suuria
    • ►  heinäkuu (1)
      • Tarinan loppu
    • ►  kesäkuu (2)
      • Hylkiöt
      • Havahdus
    • ▼  toukokuu (2)
      • Eriö
      • Puutarha...
    • ►  huhtikuu (1)
      • Prologi
    • ►  helmikuu (1)
      • Ystävänpäivä..?
    • ►  tammikuu (1)
      • Kooma...