Necropolis

Ihmisten keskellä yksin
Rauha sielussa
hetken

Joku koskettaa
kysyy
Jäätkö viipymään

Auttaa ehkä
selviämään

Auttaa löytämään
hiljaisen paikan
piiloutua

Pakenen

Kaikki vain kärsivät
Eroavat
Katoavat

Minäkin jätän asioita taakseni

En pahoittaakseni
Satuttaakseni en myöskään

Vain jättääkseni osan itsestäni
taakseni

Sanotaan
että sen löytää edestään

sen olen jo huomannut

Siksi jätän taakseni uudestaan

Ehkä olen valmiimpi
kun se taas tulee vastaan

Joulukuu

Olen yksin

Musiikki hiljenee
rauhoittuu
Rakkauslauluja
Samantekevää

Riehun yksin kuoressani
samalla kun kuulen saamea
Tahtoisin osata sen kielen

Ympärilläni
vaitonaisina kuvina
Menneiden aikojen kuuluisuudet

Regina Linnanheimo selkäni takana
Albert Einstein ja Johnny Cash vieressäni
Edessäni istuu pieni Buddha
Kaikki kuolleita

Pöydällä on kirja
kaikki sivut on revitty
Paperiveitsi makaa sen vieressä houkuttelevana
Mitä muuta sillä voisikaan rikkoa
Samantekevää

Aika on loppumassa
tämän vuoden osalta

Joulu
siitä kaikki puhuvat
Puhuvat ja samalla unohtavat

Tavaraa on niin paljon
ettei sitä enää tarvita
se on jo itsetarkoituksellista

En ole päättänyt vielä

Toivoisin voivani irrota

Annan joulun tulla

Omatunto

Tuntuu niin väärältä tietää rakastavansa liian puhdasta
liian kaunista
pyhää

Se tuntuu niin väärältä löytää itsensä uudelleen
silloin kun viimeiset ystäväsi oppivat sinut vasta tuntemaan

Tuntuu niin väärältä juosta niin kauas
että takaisin palatessasi kukaan ei enää tunne sinua

Tuntuu niin väärältä olla aina oikeassa
lopulta

Komedia

Me olemme osa
Ilman kokonaisuutta
Tarvitsemme telineitä tueksemme

Minäkin

Tarvitsemme valoa
Keinotekoista
Olemme nerokkuutemme uhreja

Voisitko poistaa minusta sen
Pahan
Sen joka on jo kaikissa muissa

Minä unohdin
Sain anteeksi
Ulkopuoliset kärsivät

Työkalut
Ne ovat kasvattaneet tuskaamme
Ne lisäävät huoltamme

Tarvitsemme lisää
Viljelemme niitä
Vaikkemme osaa käyttää niitä

Peltomme täyttyvät
En voi enää vetää rajaa
En voi tuomita

Tarinan loppu

Tämä maailma ja sen vedet
sen ääret tunnen
Vain sinua en
kaunis sielu

Pyydän vapautusta
vaikka sen jo sain hengelleni
Entä ruumiilleni?
enpä usko

Siskoni, veljeni ja vanhempani myös
en voisi olla kiitollisempi
teille
ja sinulle
jota en saisi rakastaa

Vain nöyrä minun on vaikea olla
ihmiselle
kauniille kuvalle
jolta en saanut anteeksi

Nojaan tuuleen
se vie kaiken ympäriltäni
ihmisen tuuli
pian se lyö minut

Itken maassa
tahdon ottaa sinutkin mukaani
jota en saisi rakastaa

sanon:
Jumala armahtaa
ihminen unohtaa

Tämä maailma repii minua
ei henkeäni
ei sieluani
lihaani se haluaa

sinä jota en saa rakastaa
sano
mitä meistä tuleekaan

vastaat:
Jumala rakastaa
ihminen tahtoo vain omistaa

tuuli yltyy...

---

"Minä kätkeydyn siipiesi suojaan kunnes myrsky on ohitse..."

Hylkiöt

Kun avaan suuni
se surina kuuluu taas
jonka kuulisin muuten vain päässäni
en saisi avata suutani
en saisi jakaa sitä toisille
ei saa levittää petturuutta

Eihän kukaan tahdo rakastaa
sitä joka kulkee ja valittaa
kukaan ei pysty välittämään
sanovat:
petturi, itsensä kiduttaja

Me olemme niin tässä
omissa päätöksissämme
emme haista lihamme mätää
ruumiiden, raatojen
elävien kuolleiden hajun keskellä

Avaan suuni
heinäsirkat pääsevät ulos
vankilasta
jossa niiden oli parempi
surina kuuluu taas

Heinäsirkkojen kultaisten
tulta syöksevien naamioiden takana
on vain omat kasvomme

Ne viljelevät lisää ruumiita
jotta emme haistaisi itseämme
ettemme laskisi lukuamme

Puutarha...

Mitä me oikein luulemme olevamme
kun syömme ja käytämme
Orjuutamme itseämme
ja toisia
kanssaihmisiä
Ihmisiä
On ironista myöntää
mutta vain me pystymme tähän

Meillä on jonkinlainen sosiaalinen velvoite
pettää
ja tulla petetyksi

Ystävänpäivä..?

...Suitsukkeesta jonka sytytin
kantautuu miellyttävä tuoksu
Se auttaa minut unohtamaan
hetkeksi
Kunnes sydämeni alkaa lyömään
liian kofeiinin vaikutuksesta kovempaa
Tajuan olevani tässä
Palaan itämaiden palatseista
sohvalleni
Muistan
ettei kukaan rakkaistani ole hyljännyt minua
Olen onnellinen
Löydän oman palatsini
Menen paskalle...

Kooma...

Joku sanoi minulle.. että masentuneet ihmiset nukkuvat paljon... Mutta ehkä kysymys on vain unien aliarvioimisesta...

"...hän oli unohtanut, että elämä on ainoastaan sarja kuvia aivoissa eikä ole mitään eroa todellisuudesta syntyneiden ja unelmista kummunneiden kesken eikä mitään syytä arvostaa toisia toisten edelle."
-H.P. Lovecraft-
Hopea-avain (The Silver Key, 1929)...