Matkakertomus

Alussa
Löysin itseni

Kävin pohjoisessa
Tulin takaisin
ei mihinkään

Jatkoin harhailua
etelässä

Olin vahva
Pehmenin

Löysin rakkauden
Menetin
Ymmärsin

Kadotin
sen mitä sanotaan elämäksi
kaiken materian
Ymmärsin uudelleen

Kokeilin kaikkea
Rakensin
Hajotin
Menetin mieleni
menetin tunteen

Lopussa

Haluan palata
pohjoiseen
rauhaan
hiljaisuuteen
kylmyyteen

Necropolis

Ihmisten keskellä yksin
Rauha sielussa
hetken

Joku koskettaa
kysyy
Jäätkö viipymään

Auttaa ehkä
selviämään

Auttaa löytämään
hiljaisen paikan
piiloutua

Pakenen

Kaikki vain kärsivät
Eroavat
Katoavat

Minäkin jätän asioita taakseni

En pahoittaakseni
Satuttaakseni en myöskään

Vain jättääkseni osan itsestäni
taakseni

Sanotaan
että sen löytää edestään

sen olen jo huomannut

Siksi jätän taakseni uudestaan

Ehkä olen valmiimpi
kun se taas tulee vastaan

Joulukuu

Olen yksin

Musiikki hiljenee
rauhoittuu
Rakkauslauluja
Samantekevää

Riehun yksin kuoressani
samalla kun kuulen saamea
Tahtoisin osata sen kielen

Ympärilläni
vaitonaisina kuvina
Menneiden aikojen kuuluisuudet

Regina Linnanheimo selkäni takana
Albert Einstein ja Johnny Cash vieressäni
Edessäni istuu pieni Buddha
Kaikki kuolleita

Pöydällä on kirja
kaikki sivut on revitty
Paperiveitsi makaa sen vieressä houkuttelevana
Mitä muuta sillä voisikaan rikkoa
Samantekevää

Aika on loppumassa
tämän vuoden osalta

Joulu
siitä kaikki puhuvat
Puhuvat ja samalla unohtavat

Tavaraa on niin paljon
ettei sitä enää tarvita
se on jo itsetarkoituksellista

En ole päättänyt vielä

Toivoisin voivani irrota

Annan joulun tulla

Omatunto

Tuntuu niin väärältä tietää rakastavansa liian puhdasta
liian kaunista
pyhää

Se tuntuu niin väärältä löytää itsensä uudelleen
silloin kun viimeiset ystäväsi oppivat sinut vasta tuntemaan

Tuntuu niin väärältä juosta niin kauas
että takaisin palatessasi kukaan ei enää tunne sinua

Tuntuu niin väärältä olla aina oikeassa
lopulta

Komedia

Me olemme osa
Ilman kokonaisuutta
Tarvitsemme telineitä tueksemme

Minäkin

Tarvitsemme valoa
Keinotekoista
Olemme nerokkuutemme uhreja

Voisitko poistaa minusta sen
Pahan
Sen joka on jo kaikissa muissa

Minä unohdin
Sain anteeksi
Ulkopuoliset kärsivät

Työkalut
Ne ovat kasvattaneet tuskaamme
Ne lisäävät huoltamme

Tarvitsemme lisää
Viljelemme niitä
Vaikkemme osaa käyttää niitä

Peltomme täyttyvät
En voi enää vetää rajaa
En voi tuomita