skip to main | skip to sidebar

...sana

Lähinnä runomuotoista materiaalia

tiistai, lokakuu 03, 2006

En ole unohtanut

Kun sinut viimeisen kerran näin
olit niin pieni

Niin hajonnut
olisin tahtonut sinut syliini

Estin itseäni
tahdoin sinun oppivan

Siitä on jo aikaa
jos olet unohtanut minut

Se ei haittaa
minä muistan sinua joka hetki

Olit hetken minulle ystävä
voisitko olla vieläkin

Voisitko olla enemmän
rukoilen

Lähettänyt Arthur S. Rowan klo tiistai, lokakuu 03, 2006
Uudempi teksti Vanhempi viesti Etusivu

Blogiarkisto

  • ►  2009 (1)
    • ►  syyskuu (1)
      • Myrskylaulu
  • ►  2007 (3)
    • ►  syyskuu (1)
      • Kansakunnan Vapauttaja
    • ►  heinäkuu (1)
      • Puoliksi Kokonainen
    • ►  huhtikuu (1)
      • Kolmas ja viimeinen uni
  • ▼  2006 (14)
    • ▼  lokakuu (2)
      • Ensimmäinen synti
      • En ole unohtanut
    • ►  elokuu (2)
      • Turhuus
      • Ihminen
    • ►  heinäkuu (1)
      • Päätös
    • ►  kesäkuu (1)
      • Kertosäe
    • ►  toukokuu (2)
      • Testamentti
      • Jatkan
    • ►  maaliskuu (3)
      • Kuningatar
      • Puristus
      • En vain pysty
    • ►  tammikuu (3)
      • Uni
      • Tunnustus
      • Matkakertomus
  • ►  2005 (15)
    • ►  joulukuu (4)
      • Necropolis
      • Pakenen
      • Joulukuu
      • Omatunto
    • ►  syyskuu (2)
      • Komedia
      • Kaava
    • ►  elokuu (1)
      • Pieniä ja suuria
    • ►  heinäkuu (1)
      • Tarinan loppu
    • ►  kesäkuu (2)
      • Hylkiöt
      • Havahdus
    • ►  toukokuu (2)
      • Eriö
      • Puutarha...
    • ►  huhtikuu (1)
      • Prologi
    • ►  helmikuu (1)
      • Ystävänpäivä..?
    • ►  tammikuu (1)
      • Kooma...