Hylkiöt

Kun avaan suuni
se surina kuuluu taas
jonka kuulisin muuten vain päässäni
en saisi avata suutani
en saisi jakaa sitä toisille
ei saa levittää petturuutta

Eihän kukaan tahdo rakastaa
sitä joka kulkee ja valittaa
kukaan ei pysty välittämään
sanovat:
petturi, itsensä kiduttaja

Me olemme niin tässä
omissa päätöksissämme
emme haista lihamme mätää
ruumiiden, raatojen
elävien kuolleiden hajun keskellä

Avaan suuni
heinäsirkat pääsevät ulos
vankilasta
jossa niiden oli parempi
surina kuuluu taas

Heinäsirkkojen kultaisten
tulta syöksevien naamioiden takana
on vain omat kasvomme

Ne viljelevät lisää ruumiita
jotta emme haistaisi itseämme
ettemme laskisi lukuamme

Havahdus

Kun istuu aikansa
ja miettii
Huomaa olevansa muutamista asioitsa niin onnellinen
että ikävät asiat unohtuvat
Ikävät asiat
jotka pitäisi kuitenkin hoitaa
Muuten tulee sanktioita
Hyvässä
tai ennemmin pahassa

Minä en kyllä välitä
Tahdon olla onnellinen edes hetken

Sitten onkin jo aamu